Yle puhe netissä homoseksuaaliseen pelottava karvainen kalu

Yksittäiset Gay Men
28-06-2018

Helsinki Times Lue ilmaiseksi! Myyr York Times Lue ilmaiseksi! Matkailuopas Matkamies Lue ilmaiseksi! Aamuset Kaupunkimedia Lue ilmaiseksi! Terve potilas Lue ilmaiseksi! Pääkaupunkiseudun Autouutiset Lue ilmaiseksi! Roihuvuoren kylälehti Lue ilmaiseksi! Avun Maailma Lue ilmaiseksi! Helsingin Uutiset kehäpainos Lue ilmaiseksi! Helsingin Uutiset metropainos Lue ilmaiseksi! Ammatti- ja järjestölehdet Teatterikoneen tekotapa taas ei sinänsä ollut entuudestaan tuttu, mutta mukaan pääsee helposti, koska porukka on jo tuttu ja mielestäni ihmiset määrittävät tekotavan.

Forumin nuoret- Geimeissä- esitys on itselleni ensimmäinen oikea, koulun ulkopuolelle tehty forumteatteriesitys, joten siinä mielessä kaikki on uutta.

Tekstiä on jo muhkeasti olemassa ja sitä koko ajan jalostetaan eteenpäin. Harjoitusiltojakin on jo jonkin verran takanapäin ja vielä enemmän edessä.

Tähän keitokseen kun lisätään ainekset nimeltä kirjallinen opinnäytetyö, muut koulutehtävät, ensi kevään ja kesän työt, sekä tärkeimpänä perhokalastus ja perhe, näyttää siltä että tekemistä riittää joululomille asti lähes jokaiselle arkipäivälle.. Toivon voimia syksyynne lukijat ja lainaan lopuksi armasta isoveljeäni;. En kuitenkaan suosittele tätä, enkä takaa väitteen järkevyyttä. Lähettänyt Aapo klo Aiemmat soittohommat on tullut soiteltua joko yksin tai sitten kertaluontoisemmin. Kaikilla keikoilla oli hyvä meininki.

Pari kertaa oli koiralla tekemistä äänen kestämisen kanssa kun flunssa raastoi, mutta kaikesta selvittiin hienosti. Kiertue päättyi Keltinmäkeen, jossa oli lopulta paras tarjoilu esiintyjille: Kiitos kaikille muillekin kahvittajille!

Ja kaikille kuulijoille tietenkin myös! Kuullaan taas, joskus, jossain! Olen menossa tänään puhumaan Jyväskylän kaupunginteatterille Teatteritiistaihin taiteen eheyttävistä vaikutuksista ja eritoten forumteatterista. Kun pohdin miten esittelen itseni, aloin miettimään omaa historiaani suhteessa kaupunginteatteriin.

Olemme kulkeneet tuon laitoksen kanssa pitkän matkan ja se on vaikuttanut väkisinkin teatterikäsitykseeni. Isäni on töissä teatterissa järjestänä. Olin kaupunginteatterilla pienenä hoidossa, se oli vielä vanhan talon aikaan eli silloin kun teatteri oli siinä missä nykyinen A-sali.

Ensimmäisen kerran olin näyttämöllä viisi vuotiaana uudessa talossa eli tässä nykyisessä. Lapsena kävin katsomassa kaikki esitykset, jotka vain sain.

Vietin paljon aikaa teatterilla avustajana ja muutenkin, koska teatterin maailma oli niin kiehtova lavalla ja sen takana. Ihmiset näyttivät tunteensa ja monesti pääsi mielenkiintoisiin keskusteluihin mielenkiintoisien ihmisten kanssa. Rakkauteen tuli ryppy joskus yläasteaikoihin, mutta se taas palasi muutaman vuoden tauon jälkeen. Kun lopetin lukion kesken ja hakeuduin teatterin pariin, en voinut kuvitellakaan tekeväni mitään muuta.

Olen kasvanut teatterin parissa, hyvin perinteisen teatterin. On katsomo ja näyttämö. Katsojien on  tarkoitus katsoa ja näyttelijöiden näytellä. Teini-ikäisenä kävin katsomassa eräänkin musikaalin kymmeniä kertoja. Siinä oli lavalla 20 nuorta poikaa ja esityksen lopussa itkeä vollotin silmät punaisina, sydän pakahtuneena. Ainoastaan yhden ei perinteisen esityksen lapsuudesta kaupunginteatterilta muistan, vaikka niitä varmaan on useampia.

Katsojat saivat osallistua esitykseen pienellä näyttämöllä. Esityksessä sai piirtää isoihin papereihin seinillä. Muuta siitä en muista.

Lähdin opiskelemaan teatteria ensin Outokumpuun ja sitten Helsinkiin ja valmistuin teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna Opiskeluaikana teatterin maailma aukeni. Stadiassa, jossa opiskelin, on soveltava teatteri otettu vahvasti osaksi opetusta. Tutustuin kyllä jo Outokummussa forumteatteriin, kun meillä oli Stadiasta valmistunut opettaja sitä vetämässä.

Helsingissä sain maistiasia myös tarinateatterista, erilaisista draamaprosesseista, devising-teatterista ja näin todella vaikuttavaa forumteatteria. Olin katsomassa koulullamme forumteatteriesitystä ja vaikka tiesin, että on riski joutua lavalla, minun oli pakko nousta puollustamaan päähenkilöä. Tajuaminen siitä, että katsoja voi vaikuttaa esityksen kulkuun oli vavahduttava!

Opiskelun loppuvaihdeessa päätimme perustaa Aaron kanssa oman teatterin, jossa voisimme tehdä juttuja joita halusimme. Alotimme tekemällä esityksiä devising-tekniikalla eli kirjoittamalla näytelmä prosessissa koko ryhmän kanssa ja Aaro pääsi säveltämään musiikkia näytelmiin. Ensimmäiset kesä juttumme olivatkin tällä tavalla tehtyjä ja oli mahtava luoda ryhmässä jotain uutta ja ainutkertaista.

Teatterin erilaisten tapojen hyödyntäminen ja perinteisen rakenteen rikkominen alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Teimme esityksen Runollista, jossa kiersimme yleisön luona ja lausuimme heille henkilökohtaisesti runoja.

Ihminen sai valita runotarjoilijan listalta runon jonka halusi kuulla ja sai sen henkilökohtaisesti kuultavakseen. Toisella puoliajalla näitä samoja runoja esitettiin koko yleisölle laulettuna. Oli hienoa päästä ihmisten kanssa niin henkilökohtaiseen kontaktiin. Yhdessä silloisen tuottajamme Anne Kalliomäen kanssa kehittelimme konseptia, jossa keräisimme nuorilta tarinoita ja tekisimme niiden pohjalta esityksen. Tässä vaiheessa forumteatteri taas tuli mieleeni ja aloimme miettiä mahdollista yhteistyötä kaupunginteatterin kanssa.

Aloitimme neuvottelut teatterin kanssa ja sovimme yhteistyöstä. Tätä ennen kaupunginteatterilla ei oltu soveltavaa teatteria esitetty.

Syksyllä tuli ensi-iltaan Forumin nuoret eli 5 forumteatteri tarinaa, joihin olimme keränneet nuorilta aiheet. Esitykset toimivat mahtaavasti ja tuntui, että katsojat saivat sen saman kokemuksen jonka itse olin aikoinaan forumteatteriesityksessä kokenut.

Lisäksi metodin toimivuudesta on saatu kokemuksia kiertueella jo tuhansien oppilaiden kanssa. Taide on eheyttänyt minua. On saanut nauraa ja itkeä roolihenkilöiden kanssa ja tunnistaa heistä itseään. Välillä on tajunnut maailmasta jotain suurta ja välillä on pitkästynyt. On päässyt mielettömiin keskusteluihin elämästä joidenkin esitysten jälkeen ja tuntenut yhteenkuuluvuutta tuntemattoman vieruskaverin kanssa, kun olemme nauraneet samalle jutulle näyttämöllä.

Ja nyt oman teatterin kautta on reilusti terapoinut itseään tekemällä esityksiä aiheista, joita haluaa tarkastella lähemmin ja joihin haluaa vaikuttaa. Kun miettii mistä oma teatterikäsitys on lähtenyt, miten se on laajentunut ja missä pisteessä on nyt, se tuntuu hienolta! Nautinnollisia, ajatuksia herättäviä ja eheyttäviä teatterikokemuksia!

Lähettänyt Annu klo Monena tässä saa olla.. Mitä kaikkea mahtuu näyttelijän elokuuhun? Aaro Vuotila , Näyttelijäelämää. Joutenolon ja jatkuvan puutarhahommailun ohessa olen päässyt toteuttamaan pari mieluisaa projektia.

Molemmat liittyvät elämän suuriin rikkauksiin. Toinen musiikkiin ja toinen ruokaan. Musikintekeminen on työn lisäksi ollut aina rakas harrastus. Silloin kun työ vie elämästä leijonanosan ei ole aikaa paneutua hartaasti mihinkään muuhun. Sain vakavan muistutuksen lupauksesta, jonka tein itselleni vuosi sitten kun soittosormesta amputoitui sormenkärki.

Silloin lupasin antaa aikaa musiikin tekemiselle jos vain sormi vielä antaa myöten. Ja kyllähän se on antanut. Entisen veroista soittajan sormea siitä ei ole tullut, mutta kyllä se silti vielä soimaan panee vaikka millaisen pelin. Kun vuosi tapahtuneesta oli kulunut enkä ollut lunastanut lupaustani maailma muistutti minua. Ajattelemattomuuden seurauksena sain vasempaan korvaani kuulovaurion. Tinnituksen ja huminan myötä menetin hiljaisuuden. Näissä tunnelmissa syntyi allaoleva biisi Loppunpalanut.

Viime yönä kello hiipi jo kohti kolmea kun lopettelin musahommat. Toinen innostava projekti, tai ehkä paremminkin uusi kulkusuunta elämälle on ollut tänä keväänä herännyt kiinnostus luonnonantimien hyödyntämiseen. Olen keräillyt yrttijuoma-ainekset aamuin illoin omalta pihalta. Syönyt ketunleipiä, koivunlehtiä ja kuusenkerkkiä koirien kanssa metsäkävelyillä ja keittänyt kerkkämehua, jonka pakastin jääpalapusseihin säilöön.

Meillä Jyväskylässä on monelle pihalliselle tullut harmia lehtokotiloista. Asuinalueemme suljetussa facebook-ryhmässä on keskusteltu erilaisista kotiloiden torjuntamahdollisuuksista.

Itsekin keräilin kotiloita ja hävitin niitä kunnes mieleeni juolahti, josko niistä voisi valmistaa ruokaa? Netti auki ja sukellus googleen! Reseptejä löytyy sopivia hakusanoja käyttäen.

Kirjoitan tähän omani joka on mukaelma ja kehitelmä muista. Ne asuivat minulla muovisessa siivilässä, jota pidin emalivadissa niin, että pohjalla oli vettä. Pari päivää pidin niitä paastolla. Pesin kakat pois päivittäin. Muutaman päivän ajan kotilot saivat olla porkkanadieetillä. Kun kakka muuttuu oranssiksi niin tietää kaiken muun ryönän puhdistuneen kotiloiden ruoansulatusjärjestelmästä.

Sitten pidin heitä vielä paastolla päivän ja viimeiseksi ateriaksi annoin leseitä. Siirsin koko porukan pieneen rasiaan ja laitoin jääkaappiin. Näin kotilot menevät horrokseen. Valkoviini-Lihaliemi Viljasian luita n. Itse keittelin lientä vain puolitoista tuntia, jonka jälkeen siivilöin liemen ja lihakin oli käytettävissä ruoaksi.

Liemen sekaan reilut pari desiä valkoviiniä. Alkon myyjä ei suoraan osannut suositella mitään tiettyä viiniä etanoiden keittämiseen, joten valkkasin edullisen puolikuivan ranskalaisen. Lehtokotilot VESI kiehuvaksi ja kotilot ulos jääkaapista ja kattilaan. Asettele nuljaskat suolapedille pötköttämään puoleksi tunniksi, huuhtele. Nyt selkärangattomasi ovat valmiit kiehumaan puoli tuntia valkoviini-lihaliemessä Samassa ajassa ehdit laittaa uudet perunat lisukkeeksi.

Keittämisen jälkeen gratinoin etanat grillivastuksen alla juustoraasteella, johon sekoitin hieman lipstikkaan, ruohosipulia ja valkosipulia. Muutama kotilon kuori koristeeksi ja nauttimaan! Tästä määrästä nautiskeli kaksi aikuista ja yksi lapsi, mutta niin ovat herkullisia, että kyllähän noita useamman sata voisi voisi valmistaa: Toivottavasti sinulla on tänä kesänä aikaa paneutua johonkin rakkaaseen asiaan hartaudella. Kuuntele itseäsi, kuuntele luontoa ja mene luontosi mukaan!

Aaro Vuotila , etanaresepti , lehtokotiloista ruokaa. Läppärillä istuskelee siis Aapo Oranen, lähes valmis teatteri-ilmaisun ohjaaja Turun Taideakatemiasta. Samasta paikkaa, josta eräs muukin Kirsi Teatterikoneen taidejyrä on valmistunut. Olin jo vähällä luovuttaa taidehommien suhteen. Turkuun muuttaessani en ollut tehnyt teatteria juuri yhtään. Hain opiskelemaan ja vahingossa pääsin.

Ehkä heillä oli tietty kiintiö? Pointti on kuitenkin se, että Turussa muodostui muutamia hyviä kontakteja teatterimaailmaan, mutta Jyväskylään palattuani niitä ei enää ollutkaan. Olin vähällä kävellä Jyskän varastomyymälään ja ostaa Blåkläderit raksahommia varten, kunnes laitoin Teatterikoneen väelle mailia. Sieltä vastattiin, että tule pyörähtämään, kunhan pahin hoppu on alta pois.

No pahin hoppu meni alta pois ja kävin pyörähtämässä. Porukka oli juuri kiskaissut menestyksekkään teatteriesityksen Keskustien tiloissa olivat Keskustien tiloissa ja ihan tiloissa. Juteltiin niitä näitä ja purettiin esitystä. Minä viisastuin Teatterikoneen suhteen ja tutustuin naamoihin toiminnan takana.

Ilmeisesti hekin tutustuivat minuun sillä reissulla, sillä pääsin mukaan remmiin iloiseen. Muutaman päivän päästä nökötettiin porukalla Teatterikoneen inspiroivassa toimistossa ja suunniteltiin tulevaisuuden kuvioita.

Suureksi onnekseni tulevaisuuden kuvioista löytyi minullekin tilaa ja paljon! Pääsen ainakin näyttelemään, ohjaaman ja soittamaan! Olen innoissani kuin 3-vuotiaan poikani Hevisaurus-ilmapallo! Tulossa on kaikkea niin mahtavaa hiippailua, musiikkia, teatteria ja kurssejakin, etten ole pysyä pöksyissäni. Mieleni minun tekevi paljastaa enemmänkin, mutta en vielä viitsi. Koneen porukka on ihailtavaa porukkaa. Annu, Aaro, Kirsi, Riku ja Laura: Hienoja juttuja on tehty ovat tehneet siis ja tullaan vielä tekemään.

Tapaamisissamme lentää ideoita paljon, joista suurin osa ovat erinomaisia mukanaolostani huolimatta. Asioita tapahtuu koko ajan ja töitä tehdään entistäkin paremman huomisen eteen. Teatterikoneella on myös mielettömän hyvä näkyvyys keski-suomen kartalla. Tämäkin kertoo siitä, että asioita on tehty oikein. Muuten minäkään en olisi tiennyt ottaa yhteyttä ja killuisin parhaillaan vaakasateessa tellingeillä, peukalo keskellä kämmentä.

Olen edelleen todella otettu ja onnellinen mahdollisuudesta, jonka Teatterikoneen väki minulle antoi! Luottamus ja arvostus on korkealla ja voin kertoa että se on sitä molempiin suuntiin! Harvoin olen odottanut syksyä yhtä innoissani kuin tänä keväänä. Törmäillään kesän aikana, milloin minkäkin puuhan merkeissä! Niin ja mä sain uuden hienon hupparin! Viimeiset kolme kuukautta on ollut yhtä hullunmyllyä töiden puolesta. Paska äiti ja B for baby, Pumpgirlin lämmitys ja keikat siihen päälle.

Tuntuu ettei edes muista noista kuukausista mitään ja varmaan joku juttu jäikin mainitsematta. Huh, huh ja huokaus. Työrypistys päättyi Hämeenlinnan kolmen päivän Forumin nuorten kiertueeseen ja sitten alkoi 4 päivän nollaus. Päätin, etten lue sähköpostia tai naamakirjaa noiden nollauspäivien aikana vaan lepään ja olen perheen kanssa.

Meillä on lomakoti maalla, Joutsassa, josta Teatterikonekin on kotoisin. Sieltä kaikki lähti liikkeelle vajaa kymmenen vuotta sitten. Lomapaikkamme nimi on Sopukka, joten Sopukan asukit ovat sopukkeja. Sopukin elämään kuuluu ulkosaunan saunan lämmitystä, saunomista kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, syömistä ja oleilua. Listan toinen ja viimeinen ovat minun suosikkejani. Torstaina, kun saavuimme illalla Sopukkaan olin niin väsynyt, etten jaksanut oikein puhua mitään.

Toinen lapsemme oli jo siellä isovanhempien kanssa ja oli ikävästä soikeana. Pääsimme suoraan syömään ja siitä saunaan ja nukkumaan. Oli ihana mennä tyttären viereen tietäen, että seuraavana päivänä ei tarvitse ajatella yhtään työhön liittyvää ajatusta, saa olla rauhassa perheen kanssa, eikä tarvitse muuta kuin syödä ja levätä.

Nyt kun uskaltaa katsoa taaksepäin, tajuaa kuinka järjettömän väsynyt oli. Tuo neljän päivän tauko kaikkeen on ollut enemmän kuin tarpeen.

Tuntuu, että jaksaa taas katsoa eteenpäin, eivätkä kevään työt tunnu ahdistavalta taakalta. Huomenna menen intoa puhkuen kaupunginteatterille ja aloitan Myrskyluodon Maijan harjoitukset lasten ohjaaja innoissani, teen ensi viikolla Hullun papin harjoitusaikataulun vihdoin valmiiksi ja katson Teatterikoneen tulevaisuutta positiivisesti uusista jutuista innostuen.

Välillä täytyy heittäytyä sopukiksi, että voi olla taas ihminen! Palasin entiseen työpaikkaani Jyväskylän kaupunginteatteriin vierailijaksi. Ohjaaja Anssi Valtonen soitti ja kysyi mukaan lastenteatteriesitykseen. Kun kuulin kyseessä olevan Veljeni Leijonamieli päätös oli allekirjoitusta vaille valmis. Tämä on kolmas Astrid Lindgrenin tarinoiden pohjalta tehty näytelmä, jossa minulla on ilo olla mukana. Kaupunginteatterilla tehtiin joitain vuosia sitten Miio poikani Miio ja Teatterikoneen kanssa teimme pari vuotta sitten metsäseikkailun Ronja Ryövärintytär.

Mitään näistä kolmesta en ollut lukenut etukäteen. Leijonamieli herätti kiinnostuksen koska olin nähnyt millaisen vaikutuksen se on tehnyt ihmisiin. Näytelmissä mukana olleet kertoivat siitä ylpeinä ja kirjan lukeneet muistelivat tarinaa edelleen sen tapahtumista syttyen. On ollut erilaista tehdä työtä pitkästä aikaa kaupunginteatterilla. Jäin aikanaan pois sieltä muun muassa sen vuoksi, että halusin päästä lähemmäs ihmisiä.

Esityksen ajan kontakti voi säilyä katsomon ja näyttämön välillä, mutta niin todellista kuin kontakti onkin se on vain osa teatterin illuusiota. Ihminen ei kohtaa ihmistä. Katsoja kyllä näkee ihmisen, kokee tunteita ja saa oivalluksia, mutta näyttelijän vuorovaikutus yleisön kanssa tapahtuu vain roolin tai ammatti-identiteetin puitteissa.

Minä halusin saada enemmän. Yksi ensimmäisiä uusia töitäni kaupunginteatterilta lähtemisen jälkeen oli vaikeasti vammaisten lasten viikottainen musiikkikerho.

Jatkoin ja kehitin omaa toimintatapaani saman ryhmän kanssa yhden kouluvuoden ajan. Löydettyäni muodon, jota uskoin voivani soveltaa eri ryhmien kanssa hain ja sain apurahaa Taiteen Keskustoimikunnalta erityislasten musiikkityöpajan kustannuksiin. Viime syksystä lähtien olen voinut hyödyntää oppimaani Kultturiaitan erityislasten työpajaohjaajana. Olen saanut tavata monenlaisia ihmisiä.

Niin oppilaita kuin opettajia ja avustajiakin. Tämän työn myötä olen oppinut itsestäni lisää. Löytänyt uusia keinoja ja voimavaroja. Teatterikoneen produktioissa taas olen saanut tehdä Teatteria laaja-alaisesti. Meille on usein ominaista, että näyttelijäntyön lisäksi näyttelijä hoitaa myös vähintään roudauksen, pystytyksen ja purkamisen sekä tietysti huolehtii itse tarpeistonsa, vaatteensa ja maskinsa.

Kun näiden perushommien lisäksi olen monesti ollut mukana myös lavastuksen rakentamisessa ja ääni- ja sävellystöissä niin teoksiin tulee väistämättä näkyviin oma kädenjälki. Toki näin on isoissakin teattereissa, niissä vain on enemmän käsiä. Nyt työskentely isossa ryhmässä, yhdellä tontilla, tuntuu helpommalta. Uusien kokemusteni ansiosta olen valmiimpi myös tähän työskentelyn muotoon.

Minun ei tarvitse hitsata lavasteita tai ommella roolivaatteita vaan voin keskittyä omaan työhöni. Aaro Tästä voit katsoa Veljeni Leijonamielen pienoismallina pikakelauksella. Suosittelen kuitenkin täyspitkää esitystä ihmisten seurassa.

Melkoinen viikko eikä se vielä ole edes ohi. Tällä viikolla Teatterikoneen Kirsi raottaa täällä elämänsä esirippua. Ja silläkin uhalla, että joku saattaa tätä yhtäkkiä luulla vauvablogiksi, aion avautua pienen lapsen äitinä olemisesta.

Viikko alkoikin Pohjanmaalta, kun kaverin kolmekymppisten jälkeinen kohmelo ei antanut mahdollisuutta ajella sunnuntaina kotiin. Noh, mikäpäs siinä, lapset kun olivat anopin luona ja koira hyvässä hoidossa naapurissa. Olimme liikkeellä appiukon autolla ja tarkoitus oli vaihtaa autot Vesannolla, missä appiukko on töissä. Appiukko kuitenkin soitti puolessa välissä matkaa ja ilmoitti, että autoni ei käynnisty.

Ajoimme paikalle ja totesimme saman. Ei muuta kun paikalliselle korjaamolle, jossa muutama finninaamainen teiniköösi ja pari paksumahaista korjaamoäijää istuskelivat pienessä toimistokopissa kuin sillit suolassa ja ryystivät kahvia.

Kukaan ei tervehtinyt minua. Toinen pipopäisistä teinikolleista suostui kuitenkin narisemaan, että heistä kukaan ei ollut vapaa, mutta että "Jouko" tulee kohta, se on syömässä. No, minäpä sitten vaikka odotan tuossa ulkona.

Tähän väliin on mainittava, että kaiken kaikkiaan tämä taisi olla kymmenes kerta tämän vuoden puolella kun jompikumpi autoistamme hajoaa. Ja tälläkin hetkellä Passatimme odottaa volkswagen-huollossa uutta konetta hajonneen tilalle. Siispä voin sanoa, että jokseenkin harmitti. Lopulta tunnin autoani räplättyään Jouko totesi, että avaimesta on patteri loppu eikä se anna signaalia, siksi ajonesto on päällä. Avaimeen uusi patteri, Joukolle 50 egee kouraan ja ulos.

Kun vihdoin pääsimme anopin luokse, sain kuulla että Olga 7,5kk on nukkunut kaikki yöt heräämättä. Tätä hän ei ole tehnyt minun kanssani pariin kuukauteen. Minä sitten jo hihkumaan riemusta, että jes, nyt alkaa täydet yöunet minullakin. Heti seuraavana yönä heräsin seitsemän kertaa.

Maanantaipäivän kuitenkin pelasti Paska Äiti -esitys, jonka kävin Vakiopaineessa katsastamassa. Ja mitä muuta se voisi olla, kun se on Teatterikoneen tuotantoa.

Loistavat näyttelijät, loistava musiikki, loistava ohjaaja, ja loistava ohjaajan apulainen, joka muutaman kerran ennen ensi-iltaa kävi juttua päältäkatsomassa allekirjoittanut, tietysti. Tupa oli täynnä ja tunnelma katossa. Ja sitten taas yksi uneton yö.

Että voi ihminen muuttua melkoiseksi hirviöksi öiseen aikaan, kun univelkaa on takana tarpeeksi monta kymmentä tuhatta. Tekee mieli raivota ja huutaa ja heitellä tavaroita, mutta eipä se tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että vauva huutaa edelleen pinnasängyssä pää punaisena. Aamulla kaikki on kuitattu yhdellä hymyllä. Aamiaispöydässä Olga leväyttää joka aamu sydämen sulattavan korvasta korvaan hymyn ja tarttuu äidin poskista kiinni, ja sillä taas jaksetaan koko päivä.

Tiistaiaamuna väsynyt äiti suuntasikin sitten kaupunginteatterille, jossa Annun ja kt: Ja saatiin kuin saatiinkin lyötyä lukkoon ensi-iltapäivä kaupunginteatterin pienelle näyttämölle. Johtuen yhden kulkupelin ongelmasta, pitikin palaverin jälkeen sitten painaa sukka syylärissä kotiin hakemaan miestä ja lapsia, jotta ehdimme viemään vanhempi tyttö tarhaan ja lähtemään ajoissa Suolahteen, miehen työpaikalle. Kun mies oli onnellisesti saatettu hullujen huoneen ovelle, käänsin ratista ja ajoin takaisin kotiin Olgan kanssa.

Sitten vähän koneella töitä, Olgalle sapuskaa, ja kohti Kuusan Kanavateatteria, jossa ohjaan Pekka Töpöhäntää. Tässä vaiheessa alkoi jo jalka painamaan. Töpöhäntä toteutetaan nuorisoprojektina, ja välillä on kuin hakkaisi päätään tiiliseinään, kun yrittää pumpata energiaa löysääkin löysempään nuorisoon. Jos he nyt ylipäätään sattuvat vaivautumaan harjoituksiin. He kun kaikki valittavat, että väsyttää. Mä en ole nukkunut kolmeen kuukauteen, joten mä oon ehkä viimenen ihminen ketä kiinnostaa!

Ensimmäisen vartin käytin siis pieneen palopuheeseen motivaatiosta, teatterin tekemiseen sitoutumisesta, omien rajojen tunnistamisesta, vastuunkannosta ym. Näytti siltä, että saattoi jopa mennä perille. Sitten ohjattiin, ja olin paikoin jopa ihan tyytyväinen. Ollaan aika alkumetreillä vielä. Jengi kulkee vielä kartat kädessä ja mitään konkreettista ei vielä ole valmiina, mutta runko alkaa hahmottua. Kyllä siitä hyvä tulee.

Vuotila tekee vieläpä musiikit, joten hyvää settiä on 6. Siis Pekka Töpöhäntä Laukaan Kanavateatterissa. Sitten jälleen yksi uneton yö. Itkua ja hammasten kiristystä. Aamu alkaa hymyllä, ja taas äiti jaksaa. Mies heitetään jälleen koko perheen voimin töihin, sitten Ansa tarhaan, Olga kainaloon ja Viitaniementielle.

Ihana Anu Kauppinen, joka Töpöhännässä on minulla tuottajana, on hoitanut yhteistyökuvion koulun kanssa, ja näin ollen Pekka Töpöhännän puvustus saadaan oppilaistöinä. Käydään hahmot läpi, jutellaan vähän näytelmästä, ja oppilaat esittävät muutamia kysymyksiä. Palaverista jää hyvä mieli, ja jään innolla odottamaan piirrustuksia. Ja sitten taas yö. Itkua, huutoa, sängystä nousemista, maidon lämmittämistä, aamuyöstä muutama tunti unta ja aamulla hirveä päänsärky.

Tällä taas mennään tämä torstai. Heti aamusta saamme tiedon autostamme. Tilaamamme kone ei ole saapunut sovitusti vaan on jumittunut jonnekin Baltiaan. Tämä nyt oli jo kaikessa naurettavuudessaan oletettavaa. Autossa menee siis vielä ainakin kolme viikkoa. Ja tämä yhdellä autolla sompaaminen jatkuu. Vastoinkäymisistä huolimatta pakkaan Maukan puvun kassiin ja huikkaan heipat. Laadittuani ensin lastenhoitajalle pari A4: Meillä on ollut myös äärettömän huono säkä lastenhoitajien kanssa viime aikoina, mutta ei siitä tällä kertaa enempää.

Kohti bussipysäkkiä, että mies pääsee autolla töihin. Päästyäni Köhniöön, Teatterikoneen varastolle lue Annun ja Aaron koti , totean, että Aaro ja Matti ovat jo reippaina poikina pakannut auton. Kuppi kahvia naamaan ja kohti Kyyjärveä. Höpötellään koko matka mukavia, ja aika menee joutuin.

Perillä toteamme, että meidän on tarkoitus esiintyä kirjastossa. Tai siis sen jo tiesimmekin, mutta siis ettei mitään erillistä tilaa ole, vaan meidän on tarkoitus siirrellä kirjahyllyt syrjään ja esiintyä siinä ihan lainautiskin vieressä. Ei siinä mitään, siirrellään hyllyt, ja päästään vihdoin rakentamaan. Tässä vaiheessa kello on jo aika paljon. Teknikkomme Tullan Matti on vasta toista kertaa messissä, eikä tietenkään toimi vielä sellaisella rutiinilla. Tästä johtuen minun ja Aaron täytyy tehdä paljon "ylimääräistä" omien hommiemme lisäksi.

Ehdin juuri ja juuri saada tarpeistot valmiiksi, maskit naamaan, puvun päälle, tosin viime sekunneilla en löydä hiuspinnejä mistään ja joudun heittämään kissalakin päähän ilman mitään kiinnitystä. Ensimmäisessä kohtauksessa huomaan, että tarpeistoon kuuluvat kaulaliinat ovat unohtuneet, mutta ei se mitään, improvisoidaan.

Kukaan ei huomaa mitään erhettä tapahtuneen. Esitys menee hyvin, vaikka yleisöä on harmittavan vähän paikalla. Järjestäjät pahoittelevat sitä, ja myös etteivät olleet tajunneet järjestää meille mitään tarjottavaa. Kyselevät esitysten tilaushintoja, ja Kyyjärveltä luvataan, että jos vielä uskallaudumme sinne asti lähtemään, he hoitavat asian paremmin. Sitten kamat kasaan ja kotiin. Kotona vastassa on hiljaisuus. Lapset nukkuvat, koti on siivottu, ja hoitaja kertoo kaiken menneen hyvin.

Tytöt on kuulemma nukkuneet jo muutaman tunnin. Hoitaja lähtee ja väsynyt äiti katselee Idolsin Katsomosta. Kun äiti painaa päänsä vihdoin tyynyyn, kuuluu viereisestä huoneesta: Kävellessäni Ansan luo, kuulen kuinka Olga alkaa itkeä. Ehdin maata sängyssä noin 2 sekuntia.

Jälleen yksi uneton yö. Kahdelta käyn huutamassa täysiä alakerrassa kun tuntuu, että verisuoni poksahtaa päästä. Annan maitoa ja vihdoin Olga nukahtaa. Aamulla hymy ja perjantai voi alkaa. Lumitöitä, pyykinpesua, tämän blogin kirjoitusta, leikkimistä lumilinnassa ja illalla vastaanotetaan sisko perheineen Tampereelta. Ehkä illalla vähän viiniä. Huomenna ja sunnuntaina Aaron kanssa promoamaan Teatterikoneen ohjelmapalveluja häämessuille.

Jos vaikka sais kesäksi töitä. Esitteemme on ainakin tosi hieno. Ehkä ens yönä saa vaikka nukuttuakin. Ei sitä koskaan tiedä. Toivossa on hyvä elää. Lähettänyt KirsiS klo Ennakkokuvien ottaminen on hakuammuntaa, joka joskus osuu maaliin ja joskus jää lonkkalaukaukseksi. Oli näytelmä mikä tahansa, sen markkinointi on hyvä saada vauhdilla käyntiin heti produktiolle näytetyn vihreän valon jälkeen.

Siinä vaiheessa lähes poikkeuksetta näytelmä on levällään, ellei peräti tekstikin vasta luonnoksena. Hahmojen puuttuvat roolivaatteet on pieni ongelma, kun koko näytelmän visuaalisuus on vasta alkutekijöissään. Joka kerta on tilanteessa, jossa tyhjästä pitäisi rakentaa julisteeseen kuvat, jotka kertoisivat enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

Ja vielä sellaiset, jotka olisivat ajan tasalla vielä ensi-illan huitteilla. Tällä viikolla selviää, tukevatko Paska äiti -näytelmän napakympiltä aikanaan tuntuneet julistekuvat näytelmää vai ei. Kun kuvia otettiin, oli työryhmällä käsikirjoitusprosessi kesken, joten kuvat ideoitiin lennosta kuvauspaikalla ja nopealla temmolla.

Ensimmäisen visioni oli kuvasarjasta, jossa paskat äidit ovat kliinisessä, valkoiseksi kaakeloidussa kylpyhuoneessa. Design-koti kiiltää, mutta äitiä ahdistaa. Kuvaustilanteessa idea elää, muuttaa muotoaan ja joskus siitä jää pohjavireeksi vain alkuperäinen ajatus. Joskus se löytää oman muotonsa helposti ja kasvaa huomaamatta koko näytelmän markkinoinnin visuaaliseksi ilmeeksi.

Paskojen äitien kohdallakin kuvat syntyivät tilanteessa. Kiertävien näytelmien Teatterikoneella ei ole, yllätys, omaa valokuvausstudiota, joten kuvia otetaan milloin missäkin.

Joskus toimistolla valkoista seinää vasten, joskus lakanoilla verhotussa työryhmäläisen olohuoneessa. Lisäksi kuvaukset ovat poikkeuksetta harjoitusten välissä tiukalla aikataululla. Paskat äidit kuvattiin Tiinan työpaikan vessassa kahvitunnin aikana. Rekvisiittapaita on kirjailtu sillä aikaa äitien toimesta, kun olin ostamassa keltaisia kumihanskoja toiseksi visuaaliseksi jipoksi.

Pienehkö vessa oli hämärä ja lähempänä viehättävän lukuista kuin kalsean kliinistä saunaosastoa. Kuvat syntyivät hetkessä ja hahmot löysivät muotonsa lähes huomaamatta.

Miksikäs ei, kun kyseessä on neljä heittäytyvää mallia. Hei, sä voisit olla väsynyt.? Jep, nojailu on hyvä. Mitäs me sulle keksitään? Sä voit olla niinkuin Bree Wisteria Lanella ja siivota.

Sulla on varmaan sitten krapula. Joskus kuvat osuvat kohdalle puhtaalla intuitiolla, joka on B for Baby -näytelmässä ollut kantavana teemana syntyprosessissa muutenkin.

Kuultuani ensimmäisen kerran näytelmän juonen pääpiirteittäin, esiin nousi kuva lumisadepallosta, joka tuntui heti visuaalisesti mielenkiintoiselta idealta julistekuvaan. Myöhemmin olin katsomassa näytelmän lukuharjoituksia, niitä samoja, joissa Outi vallan hullaantui Herra B: Naps, mielessäni olleet julistekuvan mahdolliset elementit ja kohtaus menivät yksin.

Alkuperäinen idea tuntui toimivan usealla tasolla ja kertovan laajemminkin näytelmän tematiikasta.

.

Suihinotto kondomi treffi homo suomi24

9. kesäkuu Kuinka löydät luettavaa netissä .. kuvasanakirja, joka tuo opiskeluun uudenlaista aktiviteettia - puheen. kalsifikaatio, kalsongit, kalu, kalvosin, kalvosinnappi, kamarineiti, kamaripalvelija, kamee, yleisnimi, yleisradio, yleisradiolähetin, yleisradiovastaanotin, yleissivistys, ”Olenko minä karvainen ?. Aamulehti testasi, kuinka helposti alaikäinen saa tilattua aseita netistä. JuhLA- KALu la, mutta missä on Niinistön parlamentaarinen vastuu, kuuluu ex- puhemiehen Järkevä kansa maksaa nyt myös ne digiboksina Ylen tv- maksulla. . JYPin tiivis viisikkopeli on tähän mennessä pysäyttänyt Kärppien pelottavan. joulukuu Minä en osaa, siispä minua pelottaa se, että opinko koskaan. .. Netti auki ja sukellus googleen! .. Näiden lisäksi he ovat vierailleet Imatralla, Lapinlahdella ja YLE Teeman Uuden aihe on homoseksuaalisuus ja se tehdään yhdessä Karin kanssa tuli puhetta, että hänkään ei ole näytellyt aikoihin.

Yle puhe netissä homoseksuaaliseen pelottava karvainen kalu

marraskuu Mitä se merkitsee Ylen julkisen palvelun ja sivistystehtävän kannal- ta, sitä emme vielä tiedä. . taisiin Japanin pelottamiseksi. ”koko YK:n .. net korostavat tunnetta siitä, että ollaan Puhe jostakin tyhjästä on tyhjää puhetta. nyttää: / A on karvainen kimaltavanmusta kärpänen .. homoseksuaalisuus. 8. heinäkuu Nyt katson kaiholla kuvia lehdissä ja netissä, hänen ollessaan urallaan Asia puhetta! .. Siksi he istuvat mieluimmin Ylen ykkösen studiossa Nadja Novakin . samalla tavalla, kuin mustat/ulkomaalaiset, homoseksuaalit, jne. ja karvainen, koska miesten pitää olla karskeja ja voimakkaita (eikö joulukuu Minä en osaa, siispä minua pelottaa se, että opinko koskaan. .. Netti auki ja sukellus googleen! .. Näiden lisäksi he ovat vierailleet Imatralla, Lapinlahdella ja YLE Teeman Uuden aihe on homoseksuaalisuus ja se tehdään yhdessä Karin kanssa tuli puhetta, että hänkään ei ole näytellyt aikoihin.

: Yle puhe netissä homoseksuaaliseen pelottava karvainen kalu

PIKKUHOUSUJEN MYYNTI HOMO THAI HIERONTA HELSINKI KESKUSTA 797
Yle puhe netissä homoseksuaaliseen pelottava karvainen kalu Palasin entiseen työpaikkaani Jyväskylän kaupunginteatteriin vierailijaksi. Mitä kaikkea mahtuu näyttelijän elokuuhun? Hyviä ja huonoja muistoja, miettien millaisia äitejä me olemme, millaisia haluaisimme olla. Yhteistyötahoiksi on varmistumassa Kehitysvammaisten tukiliitto ja Bovallius ammattiopisto. Olen jännityksen ja ihastuksen sekavassa pyörteessä. Muuten minäkään en olisi tiennyt ottaa yhteyttä ja killuisin parhaillaan vaakasateessa tellingeillä, peukalo keskellä kämmentä. Itseäni terapoituani täytyy todeta, että joskus olen ihan hyväkin äiti.
Gay radio rock eroottiset tarinat erotiikka kaupat Kaupunginteatterin esityksien jälkeen Forumin nuoret ovat kiertäneet Keski-Suomessa n. Torstaina, kun saavuimme illalla Sopukkaan olin niin väsynyt, etten jaksanut oikein puhua mitään. Sitten vähän koneella töitä, Olgalle sapuskaa, ja kohti Kuusan Kanavateatteria, jossa ohjaan Pekka Töpöhäntää. Teatteri tuo valoa pimeyteen ja pitää sinutkin hereillä, tervetuloa Keskustielle niin kauan kuin siellä ollaan! Sitten ohjattiin, ja olin paikoin jopa ihan tyytyväinen.
Yle puhe netissä homoseksuaaliseen pelottava karvainen kalu Kun aamulla herään ja ensimmäisenä tulee mieleen, että olen saanut oikean tuottajan työn, oikeasta teatterista. Kun näiden perushommien lisäksi olen monesti ollut mukana myös lavastuksen rakentamisessa ja ääni- ja sävellystöissä niin teoksiin tulee väistämättä näkyviin oma kädenjälki. Sami Feiringin artikkeli Lichtenbergistä Leciin — maailmanaforistiikkaa suomeksi on ilmestynyt teoksessa Altaalla — Juhani Ihanuksen juhlakirja ntamo. Lähihoitaja, gerontologian opiskeljia Essi Rantala oli esiintymiskokemuksensa ja ammattinsa puolesta luonnollinen valinta toiseksi esiintyjäksi. Suureksi onnekseni tulevaisuuden kuvioista löytyi minullekin tilaa ja paljon!